Vain parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitsee arkkitehtuuriltaan omaleimainen Kalevan kaupunginosa, jossa asukkaat elävät omassa rytmissään.
“Halusin johonkin, missä on elämää ja tapahtumia. Täällä on sellainen fiilis, että on tapahtumien keskiössä, muttei kuitenkaan liian hektistä”, Ronja Boman kertoo.
Hän muutti Kalevaan vajaat pari vuotta sitten Vuoreksesta, koska kaipasi lähemmäs palveluita sekä hyvien kulkuyhteyksien ääreen. Keskustan läheisyys, tiheästi liikennöivä ratikka ja esimerkiksi ympäri vuorokauden auki oleva Prisma tuovat joustavuutta elämään.
Hyvien yhteyksien ansiosta suunnitelmia voi muuttaa nopealla aikataululla ja spontaanisti.
“Työmatkaani Hervantaan menee ratikalla ehkä seitsemän minuuttia. Minulla ei ole autoa, mutta tästä pääsee hyvin julkisilla tai kävellen kaikkialle.”
Vireää ja vilkasta
Bomanille tärkeää Kalevassa on tietty sosiaalisuus: kadulla on tuttuja kasvoja ja lähikaupan myyjä muistaa asiakkaat.
“Täällä on hyvää energiaa. Minulle on hirveän tärkeää, että vaikka olen yksin kotona parvekkeella, tuntuu siltä, että en ole yksin, vaan on elämää ympärillä – jos kaipaa tekemistä, voi luottaa siihen, että sitä löytyy.”
Myös kaikkiaan viitisentoista vuotta Kalevassa asunut Anna-Mari Raaska pitää siitä, että alueella elää kaiken ikäisiä ihmisiä.
”Vaikka tämä on keskiluokkaista seutua, opiskelijat pitävät sen juurevana. Tampere kasvaa ja keskusta hiipii lähemmäs, mutta en osaa nähdä, että tällä sijainnilla mikään uhkaisi tämän alueen arvoa.”
Parasta Kalevassa on hänestä sen kodikkuus: rakennuskanta on pääosin vanhaa sekä matalaa ja pastellisävyisiä 1950-luvun kerrostaloja on paljon. Kalevassa sijaitseekin yksi maan merkittävimmistä toisen maailmansodan jälkeen funktionalismin periaatteiden mukaisesti rakennetuista alueista. Se on nimetty myös valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.
Oma identiteetti
Kalevan sisältä löytyy muutenkin monenlaisia ja eri ikäisiä alueita, sillä sinne on myös rakennettu paljon uutta – suunnitteilla on myös SRV:n uudiskohde Takojankadulle. Palveluita liikuntapaikoista kynsistudioihin on paljon ja oppilaitoksia lähellä. Paljasjalkaisena tamperelaisena Ronja Boman muistaa ajan ennen Kalevanrinteeseen rakennettuja kauppakeskuksia ja asuintaloja.
“Tuossa vieressä oli Hakametsän jäähalli, mutta ei tämä ollut mikään nuoren mielestä trendikäs alue. Nyt täällä on paljon palveluita. Ja onhan tämä Tampereen kaupunginosista sellainen, jolla on oma identiteetti.”
Boman pääsi taannoin sattumalta johdattamaan työkavereitaankin Kalevan monipuolisuuteen työhyvinvointipäivän kaupunkisuunnistuksessa. Ryhmä otti tuntumaa muun muassa alueen kenties tunnetuimpaan rakennukseen, Kalevan kirkkoon. Se on Raili ja Reima Pietilän suunnittelema modernismin omaperäinen merkkiteos.
“En ollut aiemmin tehnyt ihmispyramidia kirkon pihalla, mutta se oli hauska kokemus. Samalla tuli käytyä paikoissa, joihin ei yleensä tule mentyä.”
Pieni kylä lapsille
Anna-Mari Raaska iloitsee Kalevassa etenkin runsaista viheralueista, jotka halkovat kaupunginosaa laidasta laitaan.
”Kotini lähellä on neljä tai viisi puistoa, ja voin aina valita koiran kanssa puiston parin korttelin päästä. Puistoja pitkin pääsee kulkemaan pitkän matkaa ympäri Kalevaa. Viheralueet tekevät alueesta viihtyisämmän keskustaan verrattuna, täällä on vähän pikkukaupunkimainen tunnelma.”
Kalevan puistoihin on rakennettu myös useita leikkipaikkoja, muun muassa liikennepuisto. Kiovanpuiston pari vuotta sitten avatulla leikkipaikalla ulkoilleet perheet pitivät Kalevassa erityisesti siitä, että vaikka vauvavuonna olo olisi välillä yksinäinen, puistossa voi tuntea olevansa ihmisten keskellä, vaikka ei edes juttelisi kenenkään kanssa.
Anna-Mari Raaskan mukaan Kalevassa asuu paljon boheemeja lapsiperheitä, jotka kuljettavat perheen pienimpiä laatikkopyörillä. He tinkivät asuinneliöistä ja pysyttelevät kulttuuritarjonnan ja kahviloiden lähellä.
Hänellä itselläänkin on lämpimiä muistoja Kalevan yhteisöllisyydestä ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja hän asui heidän kanssaan Kiinanmuurissa. Se on neljän suuren taloyhtiön muodostama kokonaisuus, jonka keskellä on tiettävästi Pohjoismaiden suurin sisäpiha.
”Taloyhtiön Facebook-ryhmästä oli valtavasti iloa. Siellä oli paljon lapsiperheitä ja kyseltiin puolin ja toisin koiranulkoilutusapua tai parkkipaikkoja lainaan. Joskus joku tarjosi suklaakakkua, jota oli jäänyt yli. Se oli kuin pieni kylä kaupungin sisällä – se kuvaa ilmapiiriä Kalevassa muutenkin.”