Mikä rakennusalassa on parasta? – Kolme SRV:llä työskentelevää naista kertoo, kuinka he päätyivät alalle

Yrityksenä

Mikä rakennusalassa on parasta? – Kolme SRV:llä työskentelevää naista kertoo, kuinka he päätyivät alalle

Naiset ovat edelleen vähemmistö rakennusalalla. Rakennusteollisuuden osaamistarveselvitys vuodelta 2021 paljastaa, että vuonna 2020 rakennusalan tutkinnon suorittaneista 11,5 % oli naisia.

Alalle suuntaavat naiset hakeutuvat yleensä korkeakouluopintoihin. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista naisten osuus on 18,5 % ja ylemmän korkeakoulun suorittaneista 26 %. Kysyimme kolmelta SRV:llä työskentelevältä naiselta, miksi he valitsivat rakennusalan opinnot ja mikä alassa kiinnostaa.

Sopivan haastavat tehtävät inspiroivat Salli Mäkeä

Salli Mäki tutki lukioikäisenä opinto-opasta, mutta siinä vaiheessa suunta ei ollut vielä selvillä. Hän oli tehnyt remonttihommia isänsä kanssa ja myös matematiikka kiinnosti. Salli ajautui omien sanojensa mukaan ”vähän vahingossa” opiskelemaan rakennustekniikkaa Savonian ammattikorkeakouluun.

Vuoden jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että jokin käytännönläheisempi kiinnostaisi. Opinnot jatkuivat sisustusalalla, ja 5 vuotta vierähti työmaalla laatoittajana. Vähitellen vastuullisemmat tehtävät alkoivat houkutella, ja Salli päätyi takaisin Savonian penkille. Lopulta neljässä vuodessa tuli suoritettua sekä rakennusmestarin että rakennusinsinöörin tutkinnot.

Opintojen aikana Salli pääsi SRV:lle Perkkaan Piruettiin työnjohtoharjoittelijaksi. Kuopion työmaihin verrattuna 16-kerroksisen kerrostalon työmaa tuntui isolta ja jännittävältä. Aluksi tehtäviin kuuluivat erilaiset helpommat tehtävät, kuten määrälaskenta. Pian kuvaan tuli suurempia kokonaisuuksia ja lisää vastuuta. Salli sai vastuulleen pihaportaiden betonoimisen raudoitus- ja muottitöineen.

Sittemmin Salli on työskennellyt työnjohtajana useissa eri kohteissa. Työnjohtajana näkee konkreettisesti oman käden jäljen, vaikka aluksi hän oli aluksi asiasta hieman skeptinen. Hän pohti, onko omalla työllä mitään merkitystä, kun rakennustyöntekijät tekevät työt. Pian hänelle valkeni, että myös työn valvominen on tärkeää. Lisäksi työnjohtajana näkee, kuinka oma visio toteutuu. Suuremmilta virheiltä on vältytty, kun Salli on puuttunut epäkohtiin ajoissa.

Kiitosta hyvälle yhteishengelle

Salli arvostaa sitä, että töitä tehdään porukassa. Kiitosta saa työmaan rento ilmapiiri ja erilaiset ihmiset. Rakennustyöntekijät ovat ottaneet naistyönjohtajan hyvin vastaan. Sallille on helppo puhua ja avautua.

”Joskus joku on kyllä ihmetellyt, ’miksi sä oot täällä?’. Miehille esitetään harvoin samaa kysymystä työmaalla. Tällaisiin kysymyksiin olen vastannut, että ala kulkee suvussa: äidin isän isoisän isä Erik Esselström oli Saimaan kanavan rakennusmestari 1850-luvulla. Joillekin vastaus menee täydestä,” Salli naurahtaa.

Parhaita kokemuksia työnjohtajana on ollut onnistumiset haastavissa tehtävissä, kuten betonivaluissa. Viime kesänä Salli toimi vastaavan mestarin sijaisena. Hänelle oli kunnia-asia tehdä kaikki työt mahdollisimman hyvin.

Onnistumisia on tullut myös asiakaskohtaamisten myötä. Asukastarkastusten tekeminen oli Sallista mukavaa, sillä silloin hän pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä. Sallin kyky kuunnella ja auttaa asiakasta aidosti sai vaativatkin asiakkaat hänen puolelleen. Eräällä asiakkaalla oli ennakkoluuloja rakennusalalla työskenteleviä kohtaan. Kohtaamisen myötä mielikuva muuttui kokonaan, ja lopulta asiakas oli erittäin tyytyväinen.

Helmikuussa edessä oli uudet haasteet, kun Salli siirtyi tuotantoinsinöörin tehtäviin.

”Työnjohdossa on oma hohtonsa, mutta halusin nähdä työmaan eri vinkkelistä. Tuotantoinsinöörinä työskennellessä saa kokonaiskuvan siitä, mitä ylempi johto tekee”, Salli pohtii.

Tuotantoinsinöörin työ on kiinnostavaa ja erilaista, ja tehtäviin voi keskittyä paremmin. Työnjohtajan työ on hyvin hektistä ja puhelin soi taukoamatta. Tuotantoinsinöörin tehtävässä keskeytyksiä ei tule niin paljoa, mutta työssä tarvitaan enemmän itseohjautuvuutta.

”Inssinä saa itse pitää kaikki paperit järjestyksessä. Kun tulee tarkastuksia, tietää, mistä paperit löytyvät.”

Lotta Alajoen mielestä parasta SRV:llä on rento työilmapiiri

Kun Lotta Alajoen SRV:llä työskentelevä isä vinkkasi avoinna olevasta projektisihteerin työpaikasta rakennustyömaalla, Lotta innostui välittömästi. Hän työskenteli aikaisemmin miesvaltaisessa taksialan yrityksessä, jossa oli rento työilmapiiri. Sama välitön ilmapiiri löytyi myös uudesta työpaikasta SRV:n työmaatoimistolta.

Lotta työskenteli parin vuoden ajan sihteerinä, jolloin hän teki myös avustavia tuotantoinsinöörin tehtäviä. Hän viihtyi työssään erinomaisesti ja ala tuntui omalta. Vähitellen kiinnostus rakennusalan opintoja kohtaan heräsi. Sopiva opiskelupaikka löytyi Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun monimuotolinjalta. Ensimmäinen vuosi vierähti mestarilinjalla, mutta lopulta rakennusinsinöörilinja tuntui monipuolisemmalta ja ennen kaikkea siltä omalta jutulta.

Parhaillaan Lotta työskentelee tuotantoinsinööriharjoittelijana Espoon Saunakukan työmaalla, jonne SRV rakentaa luhtitaloja. Lotta on halunnut yhdistää kokopäivätyön ja opinnot ja suhtautuu niiden yhteen sovittamiseen positiivisesti. Siitä huolimatta, että illat ja viikonloput kuluvat opintojen merkeissä ja opiskelu on hetkittäin raskasta, ovat monimuoto-opinnot olleet juuri oikea vaihtoehto.

Käytännönläheiset kurssit, jotka liittyvät työmaan toimintaan, ovat olleet hänelle mieluisimpia. On ollut hyödyllistä tutustua muun muassa työmenekkeihin, työkustannuksiin ja esimerkiksi siihen, millaisella aikataululla asiat etenevät työmaalla. Erityisen kiinnostava kurssi oli kerrostalon tuotantotekniikka, johon sisältyi muun muassa elementtiasennussuunnitelman laatiminen ja runkourakan laskeminen.

 ”Uskon, että opinnoista jää paljon enemmän käteen, kun on samaan aikaan fyysisesti työmaalla ja näkee konkreettisesti sen, mitä käytännössä tapahtuu. Työmaalla on myös aina joku, jolta voi kysyä neuvoa”, Lotta kertoo.

Lotta kehuu sitä, kuinka rakennusalalla ongelmia ei ratkota otsa rypyssä ja yhteishenki työmailla on hyvä.

”Rakennusalan parhaita puolia on rento ja hyvä työilmapiiri. Kaikilla työmailla on ollut hyvä yhteishenki. Ison yrityksen etuna on myös selkeä organisaatio ja vahvat mahdollistavat tukitoiminnot. Omassa työssäni parasta on pienet arkiset onnistumiset tai yksinkertaisesti hyvä keskustelu jonkun kanssa työmaalla”, Lotta kiteyttää.

Camilla Lipposta kiinnostaa korkearakentaminen

Camilla Lipponen vietti lähes puolet lapsuudestaan työmaalla. Kun vanhemmat rakensivat omakotitaloa, perhe asui autotallissa.

”Näin siinä rakentamista niin paljon, että kai se traumatisoi sen verran, etten koskaan ajatellutkaan mitään muuta alaa”, Camilla naurahtaa.

Matematiikasta ja luonnontieteistä kiinnostunut Camilla harkitsi ensin sisustussuunnittelijan tai arkkitehdin opintoja. Pian hänelle kuitenkin kirkastui, että hän haluaa rakennesuunnittelijaksi ja päätyi opiskelemaan rakennustekniikkaa Tampereen yliopistoon.

Camillaa kiinnosti erityisesti korkearakentaminen. Hän seurasi tiiviisti uutisointia SRV:n Kalasataman tornitalo Loiston rakentamisesta ja päätti hakea kesätöihin SRV:lle. Tornitalon työmaa oli liian haastava kohde ensimmäiseksi työmaaksi, mutta Camilla pääsi työmaainsinööriharjoittelijaksi Espoon Piispanristin työmaalle. 15-kerroksisen asuinkerrostalon työmaalta oli hyvä aloittaa rakennusalan ura.

Työntekoa Camilla on jatkanut osa-aikaisena työntekijänä opintojen ohessa. Tulevaisuudessa hän tähtää töihin suunnittelutoimistoon, mutta sitä ennen on tärkeää nähdä kunnolla, kuinka työmaa toimii kokonaisuudessaan.

”Kaikkea ei voi oppia oppikirjoista. Työmaalta käsin ymmärtää, miten erilaiselta suunnitelma voi näyttää paperilla kuin käytännön toteutuksessa. Lisäksi työmaalla selkeytyy moni tuotantoon liittyvä asia, kuten se, kuinka koko projekti aikataulullisesti tapahtuu. Missä järjestyksessä asiat tapahtuvat ja mikä on se suhde tapahtumien välillä.”

Voimaantumista korkearakennuksen parissa

Ensimmäisen vuoden jälkeen Camilla siirtyi työnjohtotehtäviin ja vastassa oli uudenlaisia haasteita. Hän johti tiilitaidemuurin rakentamista, joka oli laajuudeltaan 300 neliömetriä. Lisäksi muuriin tuli kahdeksaa eri tiiltä kahdeksalla eri muuraustekniikalla, kahdella eri laastivärillä ja laastin paksuudella sekä kolmella erilaisella kiinnitystekniikalla. Koko projektin ajan täytyi varmistaa, ettei muuri vain etene väärin.

Oman muurausprojektin myötä oman työn jälki jäi elämään. Camilla kokee työnsä muutenkin merkitykselliseksi.

Camilla kokee oppineensa paljon työskennellessään SRV:llä. Kiitosta saa myös hyvä työilmapiiri. Työmaalle on aina mukava tulla töihin ja on hienoa seurata, kuinka työmaa etenee silmissä. Näkymät paranevat sitä mukaa, kun kerrokset lisääntyvät.

Voimaannuttavin kokemus korkearakentamisesta kiinnostuneelle naiselle oli torninosturiin kiipeäminen. Vaikka hieman vapisutti, ponnistus oli vaivansa väärti. Uusia haasteita korkearakentamiseen liittyen tuli vastaan, kun Camilla siirtyi kesällä Kalasatamaan 24-kerroksisen tornitalon Helsingin Vision työmaalle – eli juuri sinne, miksi hän haki alun perinkin töihin SRV:lle.

Jaa sivu

Samankaltaiset artikkelit