EU:n ympäristöviitekehys Level(s) koeponnistettu

Rakentaminen palveluna

EU:n ympäristöviitekehys Level(s) koeponnistettu

EU:ssa on jo pitkään tehty töitä Euroopan yhteisten ympäristöindikaattoreiden laatimiseksi rakennuksille. Haasteena ovat olleet ympäristösuorituskykyä arvioitaessa lukuisat keskenään erilaiset ja vertailukelvottomat tavat mitata tasoa.

”Jäsenmaat ovat kukin omalla tavallaan pyrkineet ohjaamaan rakentamista ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan, jonka seurauksena on entisten kansallisten menetelmien jatkoksi syntynyt koko ajan uusia”, avaa tilannetta SRV:n ympäristöpäällikkö Mari Levirinne-Kara.

Tilannetta halutaan nyt korjata ja samalla rohkaista aikaisempaa useampia tahoja tekemään ja käyttämään erilaisia ympäristömittareita ja elinkaariarviointeja. Yhtenäisillä tavoilla arvioitua tietoa tarvitaan myös tulevien säädösten pohjaksi. Hyvä kysymys on, voidaanko ympäristösuorituskyvylle ylipäänsä asettaa raja-arvoja? Työn tuloksena syntyi vapaasti kokeiltavaksi ja lausunnoille julkaistu Level(s)-ympäristöviitekehys.

”Viitekehys on kattava. Se sisältää indikaattoreita käytönaikaiselle energian- ja vedenkulutukselle, elinkaariarvioinnille (LCA) ja hiilijalanjäljelle, rakennusmateriaaleille, jätteenmuodostukselle, sisäolosuhteille, ilmastonmuutokseen sopeutumiselle sekä elinkaarikustannuksille”, summaa  Levirinne-Kara.

Suomessa Ympäristöministeriö perusti kansallisen projektin indikaattorikokoelman testaamiseksi. Tarkoitus on yhdessä eri toimijoiden kanssa perehtyä viitekehykseen, varmistaa pohjoismaiden vaikutus viitekehyksen lopulliseen muotoon antamalla palautetta mahdollisimman paljon, ja kerätä tietoa kansallisen säädöskehityksen pohjaksi.

SRV osallistui Ympäristöministeriön projektiin kahden Vantaalla sijaitsevan kohteen voimin, Pressi Smart Premises ja As Oy Vantaan Varikonaarre. Projektiin lähdettiin, koska haluttiin vaikuttaa tuleviin laskentamenetelmiin ja säädöksiin, mutta ennen kaikkea haluttiin kasvattaa oman henkilöstön tietotaitoa. Projektitiimissä oli pilottikohteiden suunnittelunohjauksesta, hankekehityksestä ja tuotannon käynnistämisestä vastaavia henkilöitä, sekä energia- ja ympäristöasiantuntijoita. Suuri osa testauksesta tehtiin itse hyödyntäen esimerkiksi One Click LCA-elinkaariohjelmistoa.

”Seurasimme mielenkiinnolla, kuinka tietomallien taso riittää hiilijalanjäljen laskentaan. Laskennan suurimmat haasteet olivat tuttuja: materiaalien ja tuotteiden ympäristötiedon saatavuus ja oikeellisuus, sekä suunnitelmien tietosisällön taso”, kertoo Levirinne-Kara.

Suunnitteluvaiheessa suurin osa tiedoista perustui arvioon, ja tietoa kerättiin projektin henkilöstöltä. Level(s):in vaatimat tietomuodot ja erityisesti raportointimuoto herättivät aluksi ihmetystä, sillä se poikkeaa tällä hetkellä melko paljon totutuista esittämistavoista. Keskustelua herättivät myös viitekehyksessä tehdyt valinnat lähtötiedoista, kuten käyttöiästä, energiankulutustiedoista, materiaalinimikkeistöstä, valituista rajauksista ja laskentamenetelmistä.

”Yksi iso asia toivomuslistalla oli mallinnuksen tason kehittyminen, sillä mallin ja tietosisällön tarkkuuden nousu, sekä nimikkeistön yhtenäistäminen tekisi myös esimerkiksi hiilijalanjäljen laskemisesta nopeaa ja helppoa”, arvelee Levirinne-Kara.

Rakennuksen veden-ja energiankulutuksen laskeminen on jo tuttua puuhaa, kysymyksiä herättivät lähinnä valitut vertailuluvut ja niiden monimutkainen raportointivaatimus. Samoin tuotteiden ympäristötietoja on rakennusten ympäristöluokitusten takia etsitty aiemminkin. Tuotetietojen osalta on materiaalivalmistajilla vielä paljon tehtävää, eikä tietoa aina ole saatavilla. Tämä johtaa suureen määrään oletuksia. Tiedon tarkkuus riippuu paljon myös rakennushankkeen vaiheesta.

”Kaikkein tehokkaimmin tulevan rakennuksen ympäristösuorituskykyyn pystytään vaikuttamaan aivan alussa, kun tiedon määrä ja tarkkuus ovat kaikkein alhaisimmalla tasolla. Olisi kuitenkin tärkeää, että hankekehitysvaiheen tiedoillakin voisi tehdä vertailuja ratkaisujen välillä”, toteaa Levirinne-Kara.

Suunnittelun ja rakentamisen ohjaamisen kaivattaisiin lisäksi käytönaikaista mittaustietoa rakennuksen todellisesta suorituskyvystä, ja näiden pohjalta päivitettyjä elinkaarianalyysejä. Rakennuksen elinkaaren suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät edelleen käytönaikaisesta energiakulutuksesta, joten rakennuksen oikealla käytöllä ja huollolla on myös suuri merkitys. Myös toteutuksen kehittämiseksi palaute käyttövaiheesta olisi hedelmällistä.

Toiminnan tason ja parantamiskeinojen ymmärtäminen sekä tiedon levittäminen vaativat lisää harjoittelua ja vertailukohtia. Muutaman vuoden kuluttua jokainen rakentamisen ammattilainen osannee kertoa auttavasti, miten rakennusmateriaalivalinnoilla voidaan parantaa rakennuksen elinkaaren vaikutuksia.

”Aivan kuten energiatehokkuuden ruuvin kiristäminen on jo iskostanut tietyt periaatteet aivokuoreemme voisi sama tapahtua hiilijalanjäljen suhteen. Kun saisimme lisäksi kiertotalousmallin toimimaan yhteiskunnassa, voisimme optimoida materiaalin ja sen arvon hyödyntämisen. Samalla pienennettäisiin haitallisia elinkaarivaikutuksia”, esittää Levirinne-Kara.

Jaa sivu